Viimeistä kertaa yhdessä

Joskus senkin päivän on tultava, että kasvattajat joutuvat luopumaan pennuista. Niinkin haikeata kun se on, meitä helpottaa tieto, että mahtavat Geet ovat saaneet aivan loistavat ja rakastavat kodit.

Viimeinen kimppakuva otettiin kuulotestauksen yhteydessä pentujen ollessa vielä vähän töttöröö.

Simppa, Niilo, Gini, Vilma, Penni, Helmi ja Helga

Tätä porukkaa tullaan varmasti näkemään niin näyttelyissä kuin muillakin kilpakentillä.

Kuulotestissä

Perjantaina 17. Helmikuuta aamuvarhain pakkasimme pennut autoon ja lähdimme ajamaan kohti Viikin eläinsairaalaa. Pennut nukkuivat koko matkan yhden pissa/kakkatauon jälkeen veimme 7 virkeää pentua tuhoamaan kuulotestihuonetta.

Simppa pääsi ensimmäisenä testattavaksi ja eläinlääkärintarkastukseen. Ja niinkuin kuvasta näkyy, sisarukset keskittyivät tuhoamiseen ja riehumiseen.

Kaikki pennut todettiin terveiksi ja kaikilla neljällätoista korvalla kuulevaksi. Onneksi Sannan epäilys muutamasta toispuoleisesta osoittautui vääräksi, joskus näinkinpäin.

Maailma on niin SUURI

Ollaan me sylissä päästy yksitellen jo aikaisemminkin käymään pihalla mutta nyt saatiin itse kiivetä noita rappusia. Aika jännää...Tää maailma ei olekaan ihan tasainen. Viimeisen viikon aikana ollaan opeteltu kunnolla juoksemaan, repimään ja riehumaan eli on ollut tosi kivaa. Paitsi se matolääke, jota taas tarjottiin. Kyllä sillä moskalla varmaan madot pelästyvät ulos elimistöstä jos semmoisia olisi.

Salamavalojen räiskeessä

Lauantaina 28.1. oli niin arvovaltaista porukkaa meitä katsomassa, että jouduttiin pönöttämään muutamankin kerran semmoisella pöydällä. Ihmiset asettelivat meitä ja hihkuivat innostuksesta 'Oi kuinka ihania, oi kuinka kauniita'. No niinhän me ollaankin...

Nyt me siis ollaan melkein viisi viikkoa vanhoja. Ja tosi taitavia tässä seisomisjutskassa. Ollaan siis opittu jo syömään ja seisomaan yhtäaikaa, mikä oli reilu viikko sitten vielä vähän hakusessa.

Kuvat Terhi Toppari ja Sari Tuovinen

Reviirin laajennus

Tänään meille selvisi, että tässä talossa on muitakin huoneita kuin pentuhuone! Me myöskin nyt tiedetään missä huoneessa meidän ruoka on. Sitä kutsutaan keittiöksi ja kun me haistettiin se ruoka niin päätettiin alkaa kaikki kiljumaan yhteen ääneen. Sitä ei nyt tässä videolla onneksi kuule.

Pitkästä aikaa meidät punnittiin. 

Sitten me saatiin taas semmoinen matolääke. Helvate sentään kun voisivat laittaa siihen jotain pekoniesanssia kun on niin pahaa että... Ja tuossa kuvassa ei ole huulipunaa vaan sitä lääkettä joka on herkullisen väristä muttei makusta.

Pärstiä ja posetusta

Meidät nyt sitten laitettiin posettamaan. Sikavaikeata kun pitäsi pysyä pystyssä ja syödä yhtäaikaa. No ehkei tuota oikein vielä seisomiseksi voi sanoa mutta harjoitukset on nyt virallisesti aloitettu reilun kolmen viikon ikäisenä. Parin viikon päästä me ollaan tässäkin hommassa ihan mestareita. 

Sitten noi immeiset kehitteli meille niin sanottuja virallisia nimiä. Ei ne noilla meitä kutsu, saa kuulemma meidän tulevat omat ihmiset keksiä sitten paremmat kutsumanimet. Kunhan ei mitään täplää ja pilkkua nimeksi anna. Tai Pongoa tai Perditaa. 

Hei me "kävellään"

Meidät on päästetty irti!!! Pentulaatikosta on poistettu este joka hidasti sieltä karkaamista ja nyt meidät on komennettu pissaamaan ja kakkaamaan laatikon ulkopuolelle. Hyvä, hyvä, sillä nyt on paljon enemmän tilaa leikkiä ja urheilla. Ja mitkä moovit meillä onkaan:)